torstai 29. elokuuta 2013

Alkava syksy

Tulevassa talossani pitää olla nää portaat
Syksy on vahvasti ilmassa, vaikka kesää on kyllä vielä jäljellä. Tulen oikeasti kaipaamaan sandaalejani, sillä ne ovat minulle vapauden symbooli. Toisille saattaa olla moottoripyörä, mutta minulle riittää sandaalit. Ajatus siitä, että miten pitää laittaa sukat joka aamu jalkaan,hirvittää. Onneksi on lukuisia parittomia sukkia, että aamusta ei tule ikinä tylsä! Ja värikkäät kengät. Pitää kai hankkia yhdet uudet ei- mustat kengät, niin jaksaa kummasti.  Niin jaksaa sitten kävellä lukuisia portaita ja käydä luennoilla. Muistelen Portugalin reissua muutaman vuoden ajalta. Siellä on niin ihana kaakelikulttuuri ja kaikkialla valkoista paitsi kaakelit.

Mitä kaikkea syksy tuo tullessaan? Luentojen lisäksi myös mukavia tapahtumia, erityisesti kuurojen päivän viikolla. Kuurojen museo järjestää syyspäivän 29.9. Työväenmuseo Werstaan tiloissa. Olen mukana järjestelyissä. Tule mukaan oppimaan uusia asioita esineistä ja myös kertomaan. Mikä on esineen tarina? Tarina antaa arvoa esineelle. http://www.werstas.fi/?q=node/685 

Mitä vielä tapahtuu? Helsingissä järjestetään erilaisia juttuja arkisin, sitten vielä lauantaina on Jyväskylässä kuurojen emäntien tieto- ja taitokilpailut. Osallistuin kerran Porissa sellaisiin kisoihin. Oli kuule hauskaa, vaikka naiset arvostelivat kun en osannut kutoa sukan kantapäätä. En vieläkään osaa, mutta luuletko että opin nyt syksyn aikana jos perustaisin kotiini sukkapiirin?! Kyllä varmasti opin, jos saan jonkun neuvomaan kädestä pitäen ;) Käsityöt antavat oikeasti paljon. Tekee hyvää jotain käsillä.

Oikein värikästä syksyn alkua!
 

tiistai 13. elokuuta 2013

Karu todellisuus

Elokuu on jo puolissavälissä. Mihin kesä on hävinnyt? Esikoiseni sai naimaluvan ja sitä ennen oli tekemisiä huushollin kans. Käytiin kyllä vähän ympäri Suomea ja Viipurissa, vaikka tuntui suomalaiselta kaupungilta. Oli kyllä karu todellisuus todeta, että Viipuri ei olekaan enää suomalainen kaupunki.

Todellisuus on joskus niin karua. Otan taas suomalainen viittomakieli äidinkielenä -opetuksen esille. Jos sinua ei kiinnosta, niin älä jatka lukemista. Saimme postin, että opetus pidetään Palokan Jokelan ala-asteella. 

Palokassa? Aluksi ajattelin, miksi juuri siellä?! Mutta voi arvata, miksi siellä. Olisi kaikille tasapuolista kohtelua, jos opetus pidettäisiin keskustassa. Paikan sijainti ei harmita yhtään paljon kuin oppilasmäärä. Eli edelleen pieni 3. Ja kaksi ekaluokkalaista. Miten tyttöni kestää?

Voi olla, ettei kestä. Täyttää tammikuussa 14 vuotta ja joutuu opiskelemaan äidinkieltään ekaluokkalaisten kanssa. Ei kuulosta hyvältä. Eikä tunnu hyvältä. Pitää todella miettiä, onko tämä kaikki todella sen arvoinen. Kotiopetus on yksi mahdollisuus, että alkaisin itse opettaa tyttöäni.

Oletko kuullut kotiopetuksesta? Suomessa on ainakin 300 lasta, jotka saavat kotiopetusta erilaisista syistä kuten uskonnollisista, alueellisista tai muista syistä. Hesarin sanomissa on ollut aiheesta juttu vähän aikaa sitten. Sen mukaan moni kotiopetuksen saanut nuori pärjää hyvin jatko-opinnoissaan. Yksi äiti sanoi, että on ihan turhaa istua monta tuntia levottomassa koululuokassa. Saman asian voi oppia tehokkaammin ja nopeammin. Mitä asioita opitaan kouluopetuksessa? Voidaanko kaikki asiat saavuttaa kotiopetuksessa? Asioilla on aina hyvät ja huonot puolensa. Opiskeluaikoina tuli luettua lukuisia Tove Skutnabb-Kankaan kirjoja. Toven mukaan 1-2 tuntia äidinkielen opetusta viikossa ei riitä.

Se pitää varmaan paikkansa, mutta on kuitenkin parempi kuin ei mitään, vai mitä mieltä olet sinä?
Tämän radan vuoksi Pietarsaaren kuuromykkäin koulu siirrettiin keskustaan.

maanantai 5. elokuuta 2013

Kuvaterveisiä Viipurista!

Hedelmä- ja vihanneskioski

Kauniisti sommeltuja vihanneksia

Pieni lepotauko

Oikea sininen

Ihana idea

Viipuri, palaan pian!