tiistai 15. tammikuuta 2013

Vain kaksi

Tammikuu alkaa olla jo puolissavälissä. Arki on käynnistynyt. Tuntuu mukavalta olla jälleen opiskelija ja opiskella asioita. Jyväskylän yliopistolla on niin kaunis kampus. Aloitin eilen pitkästä aikaan vesijumpan juuri remontoidussa uimahallissa. Pitää vielä löytää jokin rytmi opiskelulle ja perheelle. Viikonlopun äitiys on ollut aika rankkaa, kun en voinut tukea lapsiani koulutehtävien kanssa. Tarkkaavaisuushäiriötä kärsivällä esikoisellani on ollut hyvin vaikeaa oppia asioita. Koulunkäynti on ollut ongelmallista. Harmittaa, että murrosikäinen ei suostunut millään suomalaisen viittomakielen tunneille.

Tilanne on sellainen, että nyt suomalaisen viittomakielen ryhmässä on vain kaksi oppilasta, joilla on aika iso ikäero. Keskusteltuani nuoren suomalaisen viittomakielen opettajan kanssa asioista, ja todettiin, että ei voi todella pakottaa kuuroja/viittomakielisiä vanhempia tuomaan lapsiaan tunneille. Olen kertonut blogissani jonkin aikaa sitten, että opetusviraston mukaan opetus toteutuu jos on vähintään 3 oppilasta. Tilanne on nyt sellainen, että on vain kaksi oppilasta, joista toinen on minun toinen lapsi. Olen todella kiitollinen, että opetus toteutuu vähäisestä oppilasmäärästä huolimatta.

Mistä tämä voi johtua? Ei ainakaan tiedotuksen puutteesta. Voi olla, että on monenlaisia syitä. Vanhemmat eivät aina jaksa olla aktiivisia. Työ-tai opiskeluelämä voi olla niin vaativaa, että ei haluta tehdä mitään ylimääräistä. Onko äidinkielen oppiminen verrattavissa harrastukseen? Ei todellakaan, sillä oman äidinkielen tunteminen on tärkeää. Olen kuitenkin huomannut, miten jonkun urheilulajin harrastus voi ohittaa oman äidinkielen oppimisen. Ihmisoikeudet eivät toteudu, jos yksilö ei saa oman äidinkielen opetusta. Oman äidinkielen opetus on yksi kielellisten oikeuksien toteuttamista. Voi olla, että moni vanhempi ei ymmärrä oikein syvällisesti tätä asiaa. Oman kielen ja kulttuurin arvostus voi olla aika ohutta. Olen huomannut, miten moni viittomakielinen puhuu/viittoo viittomakielen puolesta, mutta sen puolesta ei olla vielä valmiita tekemään asioita konkreettisesti. Viedään siis lapset vaikka 50 kilometrin päähän harrastamaan kaksi-kolme kertaa viikossa, mutta ei jakseta viedä lapset suomalaisen viittomakielen tunneille, koska ei ole kuljetusta. Vanhemmat käyvät töissä. Voidaanko miettiä, miten kuljetusasia hoidetaan? Pitää oikeasti keskustella myös opetusviraston kanssa, mitä voidaan tehdä. Onko mahdollista siirtää opetus Haukkarannan koululle, jossa on viittomakielen opetusta.

Jään odottamaan suomalaisen viittomakielen opettajan kutsua vanhempainiltaan, jossa voitaisiin keskustella näistä asioista. Vaarana on, että ensi syksyllä ei voi jatkaa opetusta jos on edelleen vain kaksi oppilasta. Ei näytä hyvältä, mutta olen oikeasti iloinen miten nuorempi lapseni saa oppia erilaisia asioita suomalaisesta viittomakielestä.On ollut niin  hauskaa keskustella lapsen kanssa suomalaisen viittomakielen kieliopista, sormituksista, viestinnästä ja niin edelleen. Suomalaisen viittomakielen oppiminen auttaa paljon muiden asioiden oppimista. Lapsi ymmärtää miksi viittomakielisessä kulttuurissa on asiat näin. Muistelen tässä noin 10 vuoden takaista tapahtumaa. Suomalaisen viittomakielen kurssillani oli mukana yksi kuurojen vanhempien kuuleva lapsi, joka ei ole koskaan saanut kouluaikana äidinkielensä opetusta. Tuntien jälkeen on ollut antoisaa keskustella hänen kanssaan asioista ja hänelle kirkastui, miksi suomalaisessa viittomakielessä on niin vahva kuvailu. Suomenkielessä ei kuvailla eläimiä samalla tavalla kuin suomalaisessa viittomakielessä (viittomakielessä kuvaillaan eläimiä esim. valkoinen apina, jolla on pitkä turkki) Hän sanoi,että on syyttänyt ihan turhaan vanhempiaan, sillä hänen vanhempansa eivät osanneet selittää eläinten nimiä suomeksi, vaan suomalaisella viittomakielellä. Hän oli nimittäin kuvaillut lapsena eläimiä kuvailun periaatteen mukaisesti, ja hänen opettajansa ei aina ymmärtänyt häntä. Ilmeisesti hän joutui usein naurun kohteeksi.

5 kommenttia:

  1. heips outi

    Olen yhtä samaa mieltä kanssasi oman äidinkielen opetuksen tärkeydestä ja iloistun aina jos joku hankkii tai vaatii lapselleen vk-opetusta.

    Mutta, tämä taitaa olla yleinen ongelma. Eilenkin puoli ysin uutisissa oli juttu uudesta juutalaisesta rabbista. Haastattelussa hän harmitteli sitä, etteivät vanhemmat enää pane lapsiaan juutalaiseen kouluun, vaan valitsevat mielummin esim. musiikki- tai kuvataidepainoitteisen kouluvaihtoehdon. Näyttää siltä, että nykyään on täynnä erilaisia valintoja ja mahdollisuuksia, mikä on hienoa, mutta kolikossa on aina toinen puoli. Ihmisten prioteetit muuttuvat ja ovat nykyään erilaisia.

    t. Mape

    VastaaPoista
  2. Minäkin vaadin päiväkoti ikäiselle vk-opetusta. Siitä joudun taisteleen kaupungin kanssa. Sain lisätunteja, mutta loppuu varmaan pian. Nyt vasta alkaa vk tuotos tulla näkyviin. Lapseni ei päässyt mainitsemaasi ryhmään, koska ei kouluiässä. Mitä voin tehdä? Minä haluan opetus jatkuisi edelleen päivähoidossa...

    VastaaPoista
  3. Mape, aivan niin..olen kuitenkin ihmeissäni, miksi näistä asioista ei keskustella kauhean avoimesti. Ollaan aika hiljaisia monessa asiassa. Toivon vaan, että ei ole kyse tiedonpuuteesta. Tästä ei ole kysymys viittomakielisestä koulusta, vaan suomalaisen viittomakielen tunneista keskiviikkoisin klo 15-17. Kaksi tuntia viikossa vaan.

    Kollektiivisuus/yhteisöllisyys ei ole todennäköisesti enää yhtä vahva kuin ennen. Halutaanko siirtää omille lapsille omaa kulttuurinperintöä? Oletko huomannut, miten vähän lapsiperheitä oli mukana Oulussa pidettävillä kulttuuripäivillä? Missä ja milloin lapset ja nuoret omaksuvat viittomakielisten kulttuurinperintöä? Miten paljon me tiedämme omasta historiastamme?

    Maarit, mitä jos me vanhemmat voisimme järjestää Jyväskylässä vanhempien kokoontuminen ja keskusteltaisiin yhdessä näistä asioista, miten voimme ajaa ja kertoa muille vanhemmille mahdollisuuksista/uhista ym.

    VastaaPoista
  4. Sopii erittäin hyvin, ehkä tämä herättäisi ajatuksia muissa vanhemmissa?

    Oon kaivannut muutenkin sellaista vertaistukea, jossa samalla lapset näkisi toisiaan ja viittomismallia kuuroista / kuulevista... En kuurojen yhdistykselle yleensä ehdi työmatkojen takia, siksi olisi jokin oma sovittu päivä vanhemmat ja lapset mukaan.

    VastaaPoista
  5. Maarit, tehdään niin, että voisimme kokoontua vaikka Mäki-Matin perhepuistolle. Paikka on niin mukava ja ympäristö niin satumainen. Viittovat Perheet ry järjesti siellä pikkujoulun ennen joulua, ja tuli paljon perheitä. Luulen, että voisimme järjestää mukavan ulkoilupäivän siellä joku lauantaipäivänä. Voitais samalla ottaa nämä asiat esille ja keskustella.

    VastaaPoista