sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Kirjoitetaan vaan!


Kahvila Vocan työntekijä kirjoitti <3
Kirjoitin viimeksi kuuromykkyydestäni. Siitä tuli palautteita. Yksi kirjoitti minulle, että olen tuhonnut kuurojen vuosikymmenten työn. Yksi vanhempi kiitti minua, sillä hän on tuntenut samoin kuin minä. Toinen totesi, että olen tosiaan vastarannan kiiski. Sain sen leiman ollessani lukiossa Mikkelin kuulovammaisten koululla joskus 20 vuotta sitten. Eikö rehellisyys peri maata? Asioista voi olla aina eri mieltä. Kerroin vain, mitä ajattelin tai tunsin. Vapauduin oikeasti kirjoituksen jälkeen.

Mutta..

kuka todella puolustaa minun kaltaisia lapsia? Viime kirjoituksen jälkeen sain kuulla kuurojen vanhempien lapsen saaneen sisäkorvaistutteen -molempiin korviin. Aloin miettiä, mikä on mennyt vikaan? Miksi näin tapahtui? Ovatko vanhemmat niin epätoivoisia, että hejoutuivat tekemään tämän ratkaisun? Mitä heidän lapsensa ajattelee vanhemmistaan, jotka eivät ole hyväksynneet kuuroutta/kuuromykkyyttä? Toivon todella, että olen erittäin pahasti väärässä. Lasten parasta pitää ajatella, mutta mikä on lapsen paras? Kuka päättää siitä? Eikö sallita erilaisuutta, sillä me kaikki olemme loppujen lopuksi erilaisia.

Eikö enää sallita kuuromykkyttä? Mitä pahaa siinä on, jos lapsesta kasvaa kaksi-tai monikielinen, joka viittoo ja osaa lukea ja kirjoittaa monta kieltä, muttei puhua puhuttuja kieliä? Meitä on moneksi. Puhutaan mahdollisuudesta kuulemiseen, mutta kysytäänkö mahdollisuudesta kuuromykkyyteen? Ymmärrän hyvin kovaan ratkaisuun päättyneitä vanhempia, sillä he ovat oikeasti niin yksin. Mistä saadaan oikeasti tukea? Onko viittomakielisillä vanhemmilla riittävästi viittomakielistä perhepalvelua? Suomeen tarvittaisiin oikeasti kiertävää viittomakielistä kätilöä ja neuvolatätiä/setää.

Vielä yksi sana kuuromykkyydestä..


Haluan vielä sanoa, että kuuromykkyys ei aina tarkoita täydellistä mykkyyttä. Osaan kyllä puhua jonkin verran, mutta en kuitenkaan niin hyvin, että voisin keskustella vapaasti toisen ihmisen kanssa. 

Olen itse huomannut asioidessani, että aika moni osaa ottaa kynän ja paperin esille. Tästä ei siis tarvitse huolestua. Opetan ihan mielelläni ihmisiä kirjoittamaan asiansa paperille tai kännykkäänsä. Kirjoitetaan yhdessä!
Soppabaarista löytyy hyvää palvelua!



3 kommenttia:

  1. Onpas hienoa ajatustasi! Arvostan ajatustasi, jonka artikkeli tuo asiaan uutta valoa.

    Onko maailma tiedostettavissa ja jos on niin miksi?

    VastaaPoista
  2. Minusta on hienoa, että uskaltaa kirjoittaa tuollaisen asian puolesta kuin kuuron lapsen oikeus olla kuuro ja vanhemman vastuu hyväksyä asia. Itse olen miettinyt esimerkiksi lapsen oikeutta kieleen. Milloin on perusteltua, että vanhemman on käytettävä viittomakieltä vaikka lapsi kuulisikin implanteillaan jos hän itse selvästi haluaa käyttää viittomakieltä? Onko lapsi hankala jos hän haluaa sinun viittovan vaikka puhuminen olisi sinulle helpompaa? Onko lapsen oikeus jättää käyttämättä vanhemman antama mahdollisuus ja kieltäytyä käyttämästä implanttia?

    VastaaPoista
  3. Janica, ymmärrän ajatuksiasi.. lasten oikeuksien sopimuksessa puhutaan koskemattomuudesta. Näen, että tätä sopimusta on rikottu hyvin pahasti. Aika pahaa on se, että lääketiede ei ymmärrä, eivätkä muut viranomaiset. Mutta pahinta on se, että kuuro tekee omalle lapselleen noin. En tietenkään väitä, että kuuron/kuuromykän elämä olisi helppoa. Kenen elämä olisi helppoa? Jokaisella on aina oma ristinsä kannettava on kuuleva tai kuuro.

    VastaaPoista