lauantai 20. huhtikuuta 2013

Tulkki mukana vai ei?

Haluan ensin kertoa vitsin hautajaisista. 

"Pappi kysyy kuurolta, sokealta ja pyörätuolissa istuvalta, mitä he haluavat ottaa mukaan hautaansa. Pyörätuoli istuva toteaa, että tämä pyörätuoli on hyvä ottaa mukaan. Sokea miettii hetken ja sanoo, että valkoinen keppi on tärkeää ottaa mukaan. Pappi kysyy kuurolta, mitä hän haluaa ottaa mukaan. Kuuro vastaa: tulkki!"

Voi olla, että tämä ei ole enää vitsi. En ole laskenut tarkkaan, miten paljon käytän tulkkausta. Olen varmaan aika aktiivinen käyttäjä, sillä on tullut aina tilattua joka viikko monta kertaa. Millaisissa tilaisuuksissa tarvitaan? Opiskelussa, työpaikan palavereissa ja myös erilaisissa asioimistilaisuuksissa, mutta harva ajattelee, että myös kotona tarvitaan.

 Miten niin kotona? Aika moni ajattelee, ettei tarvita tulkkausta omissa perhejuhlissa. Näin vanhempani ovat ajatelleet, mutta harva kuuleva ymmärtää, miltä tuntuu olla ulkopuolinen omassa perheessä. Olen pienestä pitäen joutunut kysymään: "Mitä?" ja saanut vastauksesi esimerkiksi: "Työasioita vaan", "Kerron myöhemmin" tai "Ei mitään tärkeää". Olen joskus nauranut mukana ymmärtämättä, mille asioille nauretaan. Tämä on ollut hyvin ärsyttävää. Moni sukulainen ei osaa viittoa, vaikka heillä olisi ollut hyvät mahdollisuudet oppia viittomaan. Vain pari tätiä äidin puolelta osaa viittoa. Serkut eivät ole oppineet viittomaan. Roikuin aina leikeissä mukana ja yritin lukea huulilta ja puhua siansaksaa, josta kukaan ei ymmärtänyt.

Koti on sen verran pyhä alue, johon ns.vierailla ei ole asiaa. Kun perustin perheen, aloin tilata aina tulkkausta perhejuhliin. Äitini ei aina hyväksynyt tulkkausta, vaikka se on ihan kaikkien etu. Olen ehdottanut tulkkitilausta kotiin joulun viettoon, mutta vastauksena oli kauhistunut ilme. Jouluihmisenä olen samaan aikaan ahdistunut ja iloinen. Joulun pitäisi olla iloinen tapahtuma, mutta ei aina olekaan. Joulupöydässä siskoni tai avomieheni kertoo joskus tiiviisti, mitä pöydässä puhutaan. Joulumieli joskus häviää siinä pöydässä, mutta palaa kun joulupukki tulee viihdyttämään lapsia. Joulusuklaa lohduttaa pahaa mieltäni.

Olen aina luullut olevani ulkopuolinen ja ahdistunut, mutta asia ei ole niin. Tilasin tulkkausta siskon häihin, jossa yksi serkuistani kertoi, miten on ollut vaikeaa lapsena minun kanssani. Tajusin, että en ollut ainoa, joka on kärsinyt asiasta. Onneksi nykyään on aika helppoa tilata tulkkausta mitä erilaisimpiin juttuihin. Tilasin kerran kotiini kahdeksi viikoksi joka aamu seitsemältä, jotta tietäisin miksi kuulevat lapseni riitelevät suomen kielellä. Jo toisella viikolla toinen lapsistani sanoi :" Ei kai huomenna tule taas.."  Kuurona äitinä on ollut aika vaikeaa olla vanhempi. Vanhemmuus on ollut aika vaikeaa. Pitäisikö olla aina tulkkausta joka päivä omassa kodissani aamusta iltaan? Olen joskus miettinyt, pitäisikö olla joku tulkki aina mukana ruokapöydässä kun usein menee suomenkielelle, vaikka lapset ja avomies osaavat viittoa. Miten saisi lasten isää tai vanhempiani ymmärtämään, että voisimme viittoa ruokapöydässä? 

Ulkopuolisuuden tunteeseen ei voi milloinkaan tottua. En ole varmaan ainoa, joka kokee olevansa ulkopuolinen. Siksi tilaan tulkkausta erilaisiin tilaisuksiin. Sinä, joka olet tekemisessä kuurojen kanssa jollain tavalla. Pyydä kuuroa tilamaan tulkkausta, jos sinulla ei ole oikeus tilata. Voi olla, että moni kuuro ei ole vielä hoksannut, miten kannattaa tilata tulkkausta esimerkiksi perhejuhliin.

 

10 kommenttia:

  1. Hienoa kun otit asian esiin tässä blogiassa, mahtava juttu, ite olen tuntenut ulkopuolisena esim mummolassa kesäksi tai jouluksi lapsuuden aikana. Mutta isäni syntymäpäiväjuhlaan tilasin tulkkia, mahtavaa kokemus, sain jutella muitten kanssa jonka oli tavannut lapsuuden aikana aikuisuuteen asti. :)

    Et ole ainoa, on aika monet kuurot kokeneet samaa :)

    VastaaPoista
  2. Mä niin allekirjoitan tän kirjoituksen! Hullua kyllä, nyt vasta vuoden sisällä "uskalsin" tilata tulkin perhejuhliin. Jotenkin näin aikuisena yhdessä- ja mukanaolo korostuu entistä enemmän ja enkä todellakaan tahdo ahdistua tilanteissa joissa koen olevani ulkopuolinen.

    Hienoa, että et anna sukulaisten "määrätä" milloin tarvitset tulkkia ja milloin et.

    VastaaPoista
  3. Tämä on ollut tuttua meilläkin. Kun oli aikoinaan rippijuhlani, niin en silloin vielä ollut tottunut tulkkien käyttäjä perhejuhlissa, mutta tämän jälkeen seuraavat isot juhlat olivat ylioppilasjuhlani, ja tuolloin oli tulkkejakin paikalla. Se oli tosi kiva juttu. Hautajaisiinkin aloin tilata tulkin vasta muutama vuosi sitten. Rippijuhlien jälkeen oli äitini harmitellutkin, kun ei oltu tajuttu tilata tulkkia. Nyt perheeni on kyllä pikkuhiljaa tottunut, että minustakin on mukavaa olla juhlissa mukana, kun on tulkki paikan päällä eikä tarvitse arvuutella mistä on kyse.

    Nyt vain pohdin, miten tulkkaus esim. synnytystilanteessa. Miten se tilaus käytännössä onnistuu vai selviänkö mahdollisesti ilmankin..?

    VastaaPoista
  4. Auli, tilaa vaa tulkkausta synnytykseen. Kivun keskellä on hieman vaikeaa lukea huulilta. Kyllä sairaala soittaa tulkin paikalle kun synnytys lähestyy. Mun lasten synnytyksistä on jo aikaa, mutta silloin tilasin etukäteen tulkkausta ja kerroin toiveeni tulkista. Asuttiin silloin Kuopiossa. Järjestyi hyvin. Käsittääkseni sairaala maksaa tulkin kulut. Kannattaa ottaa yhteyttä Kelaan ja sopia käytännön järjestelyistä.

    VastaaPoista
  5. Vasta viime aikoina uskalsin tilata tulkkia perhejuhliin. Harmitti kovaa, etten tilannut tulkkia mm. rippijuhliini ja yo-juhliini. Onneksi äidilläni on hyvä asenne, kun kysyin, saanko tilata tulkkia erääseen perhejuhlaan. Äiti vastasi, että tietenkin saan tulkkia ja minun täytyykin. Aiemmin olen kuvitellut, että perheeni vierastaisi tulkkeja. Siksi en tilannut tulkkeja. No, parempi myöhään kuin en koskaan tajuaisi tilata tulkkeja perhejuhliinkin. Perhejuhlissa on ollut aina epämukavaa, kun tunnen itseäni ulkopuoliseksi. Äsken tajusin, että en tunne suurinta osaa suvustani, vaikka näen heitä usein. Meillä ei kun ole sujuvaa kommunkaatiotapaa ilman tulkkeja ja näin en tutustunut hyvin. Pitää ryhtyä käyttää tulkkeja aktiivisemmin.

    VastaaPoista
  6. Juha, aivan niin..parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sain vähän aikaa sitten tekstiviestin tädiltäni, jossa hän kertoi mun 88v. papan menneen ihan sekaisin kun olen ehdottanut tulevani kylään tulkin kanssa. Ymmärrettävää, että vanha ihminen ei aina pidä ihan vieraista ihmisistä. Tiedän, että tulkki auttaisi paljon tilannetta. Papalla on vaikka kuinka paljon tarinoita, mutta en voi tosiaan mennä hänen luokseen vastoin hänen toiveitaan. Nuorempien sukulaisten luokse voi varmaan mennä tulkin kanssa, jos vaa ajoissa kertoo asiasta. Kuulostaa kyllä hassulta, mutta...

    VastaaPoista
  7. Syntymäkuuroilla pikkuserkuillani on muistaakseni "aina" ollut isommissa perhejuhlissa tulkit. Harmittavasti vaan sukulaiset ovat jättäneet heidät kuitenkin oman perhepiirin pöytään ja tulkkaus jäänyt vähäiseksi. Tai toisin sanoen, pikkuserkkuni eivät ole lähteneet tulkin kanssa muihin pöytiin/seurueisiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, kuurot ja kuulevat joskus pelkäävät toisiaan. Jos on ollut 20 vuotta henkisesti kaukana, sitten tulkin kanssa on vaikeaa keskustella. Olen itse huomannut, miten outoa on jutella sukulaisten kanssa tulkin kautta kun en ole koskaan lapsena keskustellut kunnolla joidenkin sukulaisten kanssa. Kirjoitin aloitteen tekemisestä tonne alas.

      Poista
  8. Meillä on tulkki myös lasten syntymäpäiväjuhlissa paikalla. Kuulevat sukulaiset ovat tottuneet siihen. Jos meinaa jäädä juhlissa tulkin kanssa sivuun, niin rohkeasti vaan ottamaan kontaktia ja juttelemaan ihmisille.

    VastaaPoista
  9. Kaisa, olen huomannut, että harva kuuleva tekee aloitteen. Ei kuuron tarvitse aina tehdä aloitteita, vai mitä? Olin viime viikolla museologian illanvietossa. Oli 2 tulkkia mukana. Ei kukaan tullut juttelemaan minulle. Mää menin juttelemaan ihan tuntemattomille, jotka eivät aina osanneet olla luontevasti paitsi eräs vanhempi ihminen. Käsiä huitova ihminen ja tulkki eivät aina houkuttele ihmisiä. Sukulaisista.. olen huomannut, miten väärän kuvan sukulaiset ovat saaneet minusta kun moni heistä ei tunne todellista Outia.

    VastaaPoista