Syksy on siis alkamassa. Odotan suurella mielenkiinnolla, milloin suomalaisen viittomakielen opetusta järjestetään. Tieto ilmestyy ensi viikolla. Toivottavasti tulee mukava ryhmä. Tyttöni odottaa aika innokkaasti.
Sain tietää viikko sitten, että opettaja löytyi ja tapasin ko.opettajan pari päivää sitten. Toivotan hänelle oikein kovasti onnea ja iloa uuden työn polulla. Ihmetyttää kuitenkin, että ei ollut muita hakijoita. Hän oli siis ainoa hakija. Tavallisesti on kovaa kilpailua työpaikoista.
Kun vein ystäväni Pietarsaaresta Ouluun ja hän näytti minulle vähän paikkoja. Elisabeth Elfvingin tarina oli sellainen, että hän oli kuuro kuurojen opettaja ja olisi halunnut päästä Oulun kuuromykkäin koululle opettajaksi, mutta ei päässyt. Vasta vuonna 1991 kumottiin laki, jossa kiellettiin kuuroja opettamasta lapsia. Tuntuu, että tämä asia on edelleen hankala. Tänä päivänä suurin osa kuuroista opettajista toimii aikuiskoulutuksen puolella, vaikka pitäisi olla lasten ja nuorten parissa. Olen yksi hyvä esimerkki, sillä toimin tulkkikouluttajana.
Saa nähdä, millaiseen ryhmään lapsemme pääsevät. Ymmärtävätkö kuurot vanhemmat laittaa lapsensa suomalaisen viittomakielen tunneille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti