Alkava syksy

Tulevassa talossani pitää olla nää portaat

Syksy on vahvasti ilmassa, vaikka kesää on kyllä vielä jäljellä. Tulen oikeasti kaipaamaan sandaalejani, sillä ne ovat minulle vapauden symbooli. Toisille saattaa olla moottoripyörä, mutta minulle riittää sandaalit. Ajatus siitä, että miten pitää laittaa sukat joka aamu jalkaan,hirvittää. Onneksi on lukuisia parittomia sukkia, että aamusta ei tule ikinä tylsä! Ja värikkäät kengät. Pitää kai hankkia yhdet uudet ei- mustat kengät, niin jaksaa kummasti.  Niin jaksaa sitten kävellä lukuisia portaita ja käydä luennoilla. Muistelen Portugalin reissua muutaman vuoden ajalta. Siellä on niin ihana kaakelikulttuuri ja kaikkialla valkoista paitsi kaakelit.

Mitä kaikkea syksy tuo tullessaan? Luentojen lisäksi myös mukavia tapahtumia, erityisesti kuurojen päivän viikolla. Kuurojen museo järjestää syyspäivän 29.9. Työväenmuseo Werstaan tiloissa. Olen mukana järjestelyissä. Tule mukaan oppimaan uusia asioita esineistä ja myös kertomaan. Mikä on esineen tarina? Tarina antaa arvoa esineelle. http://www.werstas.fi/?q=node/685 

Mitä vielä tapahtuu? Helsingissä järjestetään erilaisia juttuja arkisin, sitten vielä lauantaina on Jyväskylässä kuurojen emäntien tieto- ja taitokilpailut. Osallistuin kerran Porissa sellaisiin kisoihin. Oli kuule hauskaa, vaikka naiset arvostelivat kun en osannut kutoa sukan kantapäätä. En vieläkään osaa, mutta luuletko että opin nyt syksyn aikana jos perustaisin kotiini sukkapiirin?! Kyllä varmasti opin, jos saan jonkun neuvomaan kädestä pitäen ;) Käsityöt antavat oikeasti paljon. Tekee hyvää jotain käsillä.

Oikein värikästä syksyn alkua!
 

Karu todellisuus

Elokuu on jo puolissavälissä. Mihin kesä on hävinnyt? Esikoiseni sai naimaluvan ja sitä ennen oli tekemisiä huushollin kans. Käytiin kyllä vähän ympäri Suomea ja Viipurissa, vaikka tuntui suomalaiselta kaupungilta. Oli kyllä karu todellisuus todeta, että Viipuri ei olekaan enää suomalainen kaupunki.

Todellisuus on joskus niin karua. Otan taas suomalainen viittomakieli äidinkielenä -opetuksen esille. Jos sinua ei kiinnosta, niin älä jatka lukemista. Saimme postin, että opetus pidetään Palokan Jokelan ala-asteella. 

Palokassa? Aluksi ajattelin, miksi juuri siellä?! Mutta voi arvata, miksi siellä. Olisi kaikille tasapuolista kohtelua, jos opetus pidettäisiin keskustassa. Paikan sijainti ei harmita yhtään paljon kuin oppilasmäärä. Eli edelleen pieni 3. Ja kaksi ekaluokkalaista. Miten tyttöni kestää?

Voi olla, ettei kestä. Täyttää tammikuussa 14 vuotta ja joutuu opiskelemaan äidinkieltään ekaluokkalaisten kanssa. Ei kuulosta hyvältä. Eikä tunnu hyvältä. Pitää todella miettiä, onko tämä kaikki todella sen arvoinen. Kotiopetus on yksi mahdollisuus, että alkaisin itse opettaa tyttöäni.

Oletko kuullut kotiopetuksesta? Suomessa on ainakin 300 lasta, jotka saavat kotiopetusta erilaisista syistä kuten uskonnollisista, alueellisista tai muista syistä. Hesarin sanomissa on ollut aiheesta juttu vähän aikaa sitten. Sen mukaan moni kotiopetuksen saanut nuori pärjää hyvin jatko-opinnoissaan. Yksi äiti sanoi, että on ihan turhaa istua monta tuntia levottomassa koululuokassa. Saman asian voi oppia tehokkaammin ja nopeammin. Mitä asioita opitaan kouluopetuksessa? Voidaanko kaikki asiat saavuttaa kotiopetuksessa? Asioilla on aina hyvät ja huonot puolensa. Opiskeluaikoina tuli luettua lukuisia Tove Skutnabb-Kankaan kirjoja. Toven mukaan 1-2 tuntia äidinkielen opetusta viikossa ei riitä.

Se pitää varmaan paikkansa, mutta on kuitenkin parempi kuin ei mitään, vai mitä mieltä olet sinä?

Tämän radan vuoksi Pietarsaaren kuuromykkäin koulu 

siirrettiin keskustaan.

Kuvaterveisiä Viipurista!

Hedelmä- ja vihanneskioski

Kauniisti sommeltuja vihanneksia

Pieni lepotauko

Oikea sininen

Ihana idea

Viipuri, palaan pian!

Päivänkakkara ja puna-apila

Kesä on alkanut aika nopeasti, sillä luonto on herännyt oikein vauhdilla-2 viikkoa etuajassa. Luokanopettajan opintojen aikana opin rakastamaan kukkia. Opettelin nimiä ja myös pohdin, miten viitotaan. Osa kukista viitotaan suomen kielen mukaan kuten esim. Voikukka (VOI KUKKA). Moni kasvi viitotaan sen mukaan, miltä se näyttää.

Tiedätkö, miten kuvassa olevat kukat viitotaan? Tapasin vähänaikaa sitten 2 pientä lasta. He viittoivat PÄIVÄ KAKKA ja PUNA APINA.

:) Ihanaa kesää kukkien parissa!

Kuntoutusta vai kasvatusta?

Junassa ehtii ajatella, pohtia ja miettiä kun ei voi oikeastaan lähteä minnekään. Keskittyminen on oikeasti A-luokkaa, sillä tietää, että ei voi poistua. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat aika nautinnollista kun ei ole ketään taputtamassa olkapäätä. Pelästyn aika herkästi jos joku taputtaa olkapäälle. Pelästyn vaikka taputus olisi kuinka pehmeä. Kuulin vähän aikaa sitten, että kuurot eläimet pelästyvät herkästi. En sitten ole ihan yksin. Pitäisikö hankkia kuuro koira, sillä kuulokoira ei kiinnosta. Siinä menisi hermot, jos koira on koko ajan valppaana eri äänistä. Olen miettinyt vanhempiani, miltä heistä tuntui kasvattaa kuuroa lasta.

Kun olin lapsi, minua 4 vuotta vanhempi sisko oli aina kanssani. Olimme kuin paita ja peppu. Liikenteessä piti aina katsoa vasemmalle, sitten oikealle ja taas vasemmalle, sitten vasta voi ylittää katua. Minulle annettiin kuulolaitteita, joita olen oppinut inhoamaan. Siitä tuli tinnitus kun lopetin kuulolaitteiden käytön joskus 12 vuotiaana. Olen useasti miettinyt, onko kuulolaitteiden käyttö syy tinnitukseeni? Olisiko elämäni helpompaa, jos en olisi käyttänyt ollenkaan kuulolaitteita?  Kuurous on ominaisuus, jonka kanssa voi elää ihan hyvää elämää. Puhutaan paljon mahdollisuuksien antamisesta ja tasa-arvosta. Mielestäni tasa-arvo toteutuu, jos annetaan kuuron olla kuuro ja kuulevan olla kuuleva. Tasa-arvo toteutuu naisella ja miehellä, vaikka mies ei esimerkiksi pysty koskaan imettämään vauvaa. Tasa-arvo on sitä, että annetaan ihmisten olla sellaisia kuin on luotu.

Ihmettelet varmaan, miksi otan tämän asian esille. Kuuroja lapsia ei nimittäin kasvateta, vaan kuntouteta. Täällä Suomessa on annettu kuntoutusta kuuroille lapsille. Minäkin sain kuntoutusta. Millaista kuntoutusta? Kielen kuntoutusta. Olin joskus 2-3 vuotias, jouduin Helsinkiin tutkimuksiin. Äitini oli mukana, mutta osalla kuuroista lapsista joutui yksin viettämään ventovieraiden seurassa -ilman turvallista syliä. Aion selvittää, mitä minulle tehtiin. Pitää mennä lukemaan, mitä minusta on kirjoitettu ja mitä kokeita minulle on tehty.  Olen käynyt joka vuosi kuulotutkimuksessa, vaikka kuulonkäyrä on aina ollut sama alusta saakka.

Miltä sinusta tuntuisi viettää ihan joka vuosi seitsemän (7) viikkoa jossain sairaalakoulussa ja pukeutua sairaalan vaatteisiin? Onneksi sentään pääsee kotiin perjantaina, mutta pitää palata takaisin sairaalakouluun maanantaina. Ei voi pukeutua lempihameeseen tai paitaan, eikä nähdä vanhempia tai sisaruksia. Näin tapahtui eräälle ihanalle kuurolle ihmiselle, joka vietti näin joka vuosi seitsemän viikkoa ollessaan 4-13v. Aloin miettiä kun kuuntelin hänen tarinaansa. Olin aluksi ihan hämilläni, että voiko tällaista tapahtua vielä 1990-luvun alussa. Miten tämä on mahdollista? Ilmeisesti on.

Vihreä äitienpäivä

Koivut alkavat olla yhtä vihreitä kuin minun yllä oleva paita. Minulla on ollut aika kova vihreänälkä kevään aikana. Näen joka paikassa vihreää. Voi olla, että vihreä on nyt kovasti muodissa. Olin niin huojentunut nähdessäni näin paljon vihreää Kreetalla. Niin, sanotaan, että vihreä on uuden alun väri. Elämän alku.

Elämä ei aina alkaa helposti. Luin tänä äitienpäivän aamuna Hesarista artikkelia, miten elämä voi päättyä kesken. Siinä sanotaan, miten keskenmenot ovat vaiettuja asioita. Ei aina kerrota heti alkaneesta raskaudesta, vaan odotetaan ensin kolmea kuukautta. Ollaan ensin hiljaa ja toivoa, että raskaus jatkuisi. Ei osata iloita, sillä pelko hallitsee. Pelon kanssa on varmaan raskasta elää. Myönnän, että olen pelännyt aika paljon erilaisia asioita. Pelot voivat estää elämistä ihan täysillä ja iloita pienistä arjen iloista. En ole kokenut keskenmenoja, mutta aloin miettiä, miltä tuntuu olla viittomakielinen äiti, joka on juuri kokenut keskenmenon. Kenen kanssa voi viittoa? Kenties puolison ja perheen kanssa, mutta he varmaan surevat ja tarvitsevat tukea. Saadaan kenties sairaslomaa ja jäädään kotiin suremaan.

Joutuuko viittomakielinen suremaan näitä asioita yksin? En ole nähnyt, miten näitä asioita käsitellään avoimesti. Lienee tabu? Voi olla, että olen väärässä, mutta meillä on aika tiivis yhteisö. Epäilen vähän, että näitä vaikeita asioita olisi helppoa käsitellä meidän yhteisössämme. Jos yhteisö on liian pieni, silloin halutaan kenties pitää vaikeat asiat sisällään. Vertaistukea voisi olla enemmän. Olisi tärkeää luoda viittomakielisiä palveluja ainakin isommissa kaupungeissa, sillä tulkatut palvelut eivät oikein riitä ja korvaa suoraa viestintää. Eilen oli lapsettomien päivä ja tänään äitienpäivä.

Ei ole aina itsestään selvä olla äiti. Äitiys on yksi vaativimmista tehtävistä, mitä tiedän. Luin pari päivää sitten uusimmasta ET-lehdestä artikkelia Markku Yli-Mäyrystä: Uskalla olla ihminen.  Olemme kaikki ihmisiä. Äiditkin. Saavun nyt Tampereelle äitienpäivän viettoon. Olen oppinut paljon elämästä äidiltäni ja ihmisenä olemisesta. Rakas äiti, ihana kun olet olemassa. Toivotan kaikille oikein vihreää äitienpäivää!

Aistit

          Eikö ole ihan kesä? Kreetalla ollaan vielä kevään puolella, vaikka suomalaisen mittapuun mukaan olisi jo kesä. Suomessa ei olla vielä noin kesäistä. Vähän aikaa sitten oli vielä lumimaisema. 
         Teki niin hyvää nauttia väreistä ja myös tuoksuista. Meren, kasvien ja ruuan tuoksuja. Äänimaailmasta voin sanoa sen, että lintujen lauluääniä kuului aika paljon meidän parvekkeelle asti. Mieheni yritti kuvailla lintujen ääniä ja onnistui siinä aika hyvin. Aika moni ihminen ajattelee, miten paljon kuuro on menettänyt kun ei kuule lintujen ääniä. Asia on niin, että harva kuuro kaipaa sitä mitä ei ole koskaan kokenut/kuullut. Ei siis pidä sääliä kuuroja ko.asiasta. Näön menetys voi olla sen sijaan kova kokemus, sillä kuuro saa tietoa suurimmaksi osaksi näön avulla. Onneksi on olemassa tuntoaisti, joka muuttuu hyvin herkäksi kuurosokeilla. Kuuroillakin on usein herkkä tuntoaisti. Niin,yritin nähdä lintuja puiden seasta, mutta appelsiinipuut olivat niin tiheitä. Appelsiineista voin sanoa sen, että mitä rumempi appelsiini on niin sitä parempi maku! 
         Sain todella värinälkäni tyydytettyä, sillä löytyi monta,monta,monta eri vihreän sävyä. Teki pahaa palata Suomeen, jossa on kevät myöhässä. Kaipa kohta tulee enemmän väriä kunhan luonto herää! Aloin miettiä matkan aikana, mitä voisin tehdä pienenpienessä puutarhassa. Kreetalla näkee ihania puutarhia, joista ei puutu ruusuja, pioneja, oliivipuita, sitruunapuita..Niissä liikkuu usein vapaasti kanoja. Kissoja näkyy olevan usein autojen alla. Koirat kulkevat aika vapaasti ja kiltisti.

Eikö ole unelmien puutarha! Jos katsoo tarkkaan, niin huomaa muovisia ämpäreitä. Suomessa ollaan suhteellisen tarkkoja, millaisia ruukkuja käytetään. Kreetalla näkee myös metallisia, ruostuneita tynnyreitä kukkaruukkuina. Ihan mikä vaan käy ruukuksi! Pitää katsoa, mitä löytyy kotoa. Niin voi laittaa vaikka säkki ruukuksi.
        
Ihanaa kevään jatkoa!!