Miten olen oppinut lukemaan ja kirjoittamaan suomea? Sain pyynnön Marjo Rajaniemeltä, joka tutkii nyt kuurojen kokemuksia suomen kielen oppimisesta. Ajattelen laittaa tään saman tekstin teille luetettavaksi. Olisi kivaa tietää, onko sinulla ollut samanlaista oppimisen prosessia kuin minulla?
Ajattelen kyllä suomalaisella viittomakielellä. Siitä syystä tulee usein virheitä, jos kirjoittaa väsyneenä tai kiireisenä. Olen pikkuhiljaa oppinut hyväksymään, etten voi kirjoittaa täydellisesti, mutta tykkään silti kirjoittamisesta. Kirjoittamalla oppii. Onneksi oppiminen jatkuu ainiaan.
Miten sain potkua suomen kielen oppimiseen? Kun katselin isosiskoani lukemassa jännittävän näköistä kirjaa - Neiti Etsivää, anelin häntä viittomaan minulle. Siskoni viittoi minulle: "Lue itse!". Isäni oli ja on edelleen kova lukemaan. Ihmettelin kotikirjastoa, josta löytyi mm. maailmanhistoria. Katselin siinä olevia kuvia, mutten ymmärtänyt mitään mitä tekstissä lukee. Äitini oli kotona siihen asti kun täytin 9 vuotta ja hän oli kova auttamaan minua kirjoittamisessa ja lukemisessa. Harjoittelin todella paljon äidin kanssa kirjoittamista. Kirjoitin minulle oudot sanat vihkoon ja kysyin äidiltä, mitä ne tarkoittavat. Olen miettinyt, millaista oppiminen olisi ollut, jos en olisi ollut niin innostunut.
Kävimme aina kirjastossa ja käyn edelleenkin. Minua hävetti, kun en osannut silloin 7-8 vuotiaana lukea oikein kunnolla. Halusin niin kovasti lukea niin hyvin kuin siskoni. Katselin paljon kuvia ja yritin yhdistää asioita. Muistan hyvin, miten ymmärsin paljon kirjoja 10 vuotiaana. Kuvia alkoi olla koko ajan vähemmän. Kirjoittaminen alkoi sujua, vaikka virheitä oli aika paljon kun olin 10-12 vuotiaana. Luokassa oli aika kova kilpailu, kuka sai hyvän numeron ainekirjoituksesta. Syntymäkuurona olin kerran niin onnellinen, että päihitin kerran pari huonokuuloista luokkakaveria. Harrastin paljon kirjeenvaihtoa. Minulla oli tapana kopioida kirjeenvaihtokavereiden lauseita, sillä en aina halunnut näyttää kirjoittamani kirjeet äidilleni. Olisi mielenkiintoista saada ne kirjeet takaisin ja analysoida, miten osasin kertoa asioista.
Sitten 13-14 vuotiaana alkoi kirjoittaminen sujua aika mukavasti, vaikka joskus sanavarasto oli puuttellista. Lapsuudessani ei ollut netti saatavilla. Meillä katsottiin aika paljon televisiota, vaikkei ollut aina tekstitystä saatavilla. Luulen, että lukuharrastus auttoi kovasti kouluopetuksen ja äidin kärsivällisyyden lisäksi.
Kerroin, että ajattelen suomalaisella viittomakielellä ja se varmasti vaikuttaa suomen kielen kirjoittamiseeni. Voi olla, että joku ulkopuolinen ajattelee, että onpas teksti outoa. Mutta en ole kuitenkaan kovasti huolissani. Tärkeintä on se, että tulee jossain määrin ymmärretyksi.
Kerropas, mikä sai sinua oppimaan suomea?
 | |
| Israelissa vähän ahdisti kun en ymmärtänyt mitään hepreaa tai arabia. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti