Yksi peruna kerrallaan

Ai, miten ihanaa on istahtaa junaan. Voisin matkustaa joka päivä junassa ja ihailla vaihtuvia maisemia kaikessa rauhassa. Täällä ei kukaan häiritse, paitsi pätkivä netin yhteys silloin tällöin. Keskittyminen on A-luokkaa. Siitä keskittymisestä. Joskus tuntuu, että ei aina ehdi keskittyä rauhassa. Niin monta rautaa on samanaikaisesti tulessa ja taottavana. Viime aikoina on tullut ymmärrettyä, että pitää oppia karsimaan asioita ja prisioida. Ei helppoa tällaiselle helposti innostuvalle persoonalle. Haluaisin oppia ja tietää niin paljon uusia asioita.

Kerran yksi kollega totesi, että pitää kuoria yksi peruna kerrallaan. Se on totisesti totta, sillä eihän tule mitään jos yrittää kuoria monta perunaa samanaikaisesti. Ollessani töissä yliopistolla eräs professori tokaisi, että urasta yliopistolla ei tule mitään jos ei pysty kirjoittamaan milloin ja missä vaan. Siitä tutkijan urasta. Jos sinulla on perhe, työ ja opiskelu samaan aikaan. No, ehtii myöhemmin tehdä muita asioita. Lapset ja työ ovat etusijalla tällä hetkellä. Opiskelu on aina mukavaa, jos saa oikeasti rauhaa. Kaikenlaisten paineiden alla on ollut kamalaa opiskella. Tein gradua kahden vuoden ajan perheen, työn ja järjestötoiminnan ohella. Selvisin siitä jotenkin, mutta siitä seurasi väsymys ja varmasti myös masennus. Ei olla mikään koneita.

Tosta kuvasta näkee, miten olin uupunut vuosi sitten kesäloman alkaessa. Nyt onneksi ei tunnu yhtä väsyneeltä. Mutta taidan ottaa nyt pienet torkut.