sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Selittämistä vai tulkkaamista?

Joskus voi sattua kaikenlaisia hassuja juttuja kun on kuuro. Huomasin pari päivää sitten Jyväskylän kävelykadulla itkevän lapsen äitinsä kanssa. Äiti yritti laittaa lapsen kengät takaisin ja oli myös isoäiti auttamassa. Huomasin, että ilmapallo oli irronnut putkesta. Menin auttamaan ja laitoin ilmapallon takaisin putkeen, sitten ojensin itkevälle lapselle, joka sitten rauhoittui ilmiselvästi. Mutta tyttäreni nauroi kovasti minulle, sillä lapsen äiti oli sanonut lapselleen, ettei oteta ollenkaan ilmapalloa mukaan. Kuurona menin auttamaan, mutta aiheutin kai kiukkua lapsen äidille.

Olen monesti ollut ihan tietämätön, kun minulle puhutaan. Tyttäreni huomauttaa vähän välillä, että tuo myyjä yrittää puhua minulle. Taidan olla aika epäkohtelias monen kuulevan silmissä. Joskus sattuu niin, että kuuleva alkaa puhua tyttärelleni. Jos huomaan, että asia on joku tärkeä, niin pyydän tavallisesti paperia ja kynää. Ennen vanhaan ei ollut tulkkipalvelua saatavilla, ja aika moni kuurojen vanhempien kuuleva lapsi oli/on joutunut tulkkaamaan erilaisissa tilanteissa.

Äitini kertoi kerran minulle, miten yksi kuurojen vanhempien kuuleva lapsi kertoi äidilleni, että oli joutunut tulkkaamaan gynekologin tutkimusten aikana. Uskomattomia juttuja on tapahtunut, mutta onneksi moni viisas kuuro vanhempi on ymmärtänyt käyttää paperi+kynä –viestintää tai vaikeammissa tilanteissa kääntynyt seurakunnan työntekijöiden puoleen. Luulisi, että nykyaikana ymmärrettäisiin jättää lapset rauhaan. Asia ei ole aina niin, sillä on edelleen tietämättömiä suomalaisia, jotka kääntyvät lasten puoleen. Sama ilmiö on varmaan maahanmuuttajien kohdalla, jossa heidän lapsensa toimivat vanhempiensa tulkkeina.

Kävin kerran lapseni kanssa terveysasemalla, ja vastaanottovirkailija hermostui minulle, kun pyysin paperia ja kynää. Kielsin silloin lasta toimimasta tulkkina, ja luin virkailijan huulilta: ”Puhumalla olisi niin paljon helpompaa!”. Kirjoitin sitten rauhallisesti paperille, ja sanoin, että lapsilla on oikeus olla vain lapsia. Kai sillä virkailijalla oli huono päivä, vaikka toimii asiakaspalvelussa. Onneksi monessa paikassa suhtaudutaan aika kivasti paperilla kirjoitteluun.

Kyllä vähän harmitti lukea Helsingin sanomista jutun kunnallisvaaleista, jossa toimittaja kysyi kuurolta äidiltä asioita ja tulkkaamassa oli hänen alaikäinen lapsensa. Voi olla, että lapsesta ei tunnu vaikealta. Jos on tottunut pienestä pitäen tulkkina olemiseen tai pikemminkin selittäjän rooliin.

1 kommentti:

  1. Olen samaa mieltä kanssasi, että lapsilla on oikeus olla vain lapsia. Jos minulla olisi kuulevia lapsia, niin en ikinä käyttäisi heitä tulkkeina. Se ei kuulu heidän tehtäviinsä. Jotkut eivät vain ymmärrä antaa lasten olla lapsia...

    VastaaPoista