sunnuntai 30. joulukuuta 2012
Kuppikakkuja ja kuppikuntia
Tuli täytettyä eilen vuosia. Oli ihanaa saada ystäviltä kukkia, ruusuja, joulukaktuksia. Mitä elämä on ilman hauskaa seuraa, kukkia tai kuppikakkuja? Näytin ihanaa leivontakirjaa kuppikakuista. Ilta oli täynnä ihmettelyjä, nauruja ja myös järkytyksiä. Elämänmakuinen syntymäpäivän vietto. Katselin tänään päivällä olohuoneen ikkunasta lumiselle takapihalle ja haaveilen kukkatäyteisestä puutarhasta, mutta ei mennä vielä keväälle. Pitää ensin nauttia talvesta ja erisävyisistä lumen väreistä, mutta sohvalla katsellessani takapihaa muistelin eilisiä illan keskusteluja. Miten lyhyt ihmismuisti voikaan olla kun ystäväpariskunta kertoi 1960-luvun aikaisista asioista.
Nykyään ei tiedetä, mitä silloin 1960-luvulla tapahtui. Tietävätkö nykypäivän päättäjät tarpeeksi asioista? Näitä asioita keskusteltiin pitkin iltaa. Tapahtuuko keskusteluja kenties vain kuppikunnissa? Emme aina tiedä, mitä me viittomakieliset ajattelemme asioista. Kuurojen lehdissä ei käydä kovinkaan paljon vuoropuheellisia tekstejä entisajan tapaan. Nautin kovasti vanhojen lehtien lukemisesta, sillä ihmiset todella keskustelivat. Missä on viittomakielisten keskustelufoorumi? Missä keskustellaan asioista? Missä päätetään asioista? Ketkä päättävät? Olen havainnut, miten jotkut viittomakieliset ovat hyvin hiljaisia ja varovaisia. Ei puututa herkästi asioihin, eikä keskustella asioista avoimesti. Eräs kuuro opettaja sanoi, että ei deaf powerilla pötkitä pitkälle. Ei varmasti, mutta onko hiljaisuus se hyvä keino?
Viittomakielisten kirjoituksia, ajatuksia, mielipiteitä ei näy kovinkaan paljon, vai olenko väärässä? Lienee suomalainen mentaliteetti meilläkin kuuroilla, että ollaan varovaisia. Yksilöllisyyden korostuminen ja välittömyys nykypäivänä johtavat osittain viittomakielisten asioiden heikkenemiseen. Kysyin kerran eräältä kuurolta, että onko hän myös toisen yhdistyksen jäsen kun ei asu enää kotikaupungissaan työssäkäynnin vuoksi ja hän vastasi hyvin ylpeästi: "Olen X:n yhdistyksen jäsen!" Huomaa, että aika moni viittomakielinen elää omassa kuppikunnassaan. Osataanko välittää toisistamme ja keskustella avoimesti, edistää viittomakielisten asioita eteenpäin päättäjille päätettäviksi? Nautitaanko kuppikakkuja yhdessä vai vain omissa kuppikunnissa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti