Kurkku on ihan kuiva ja nieleminen vaikeaa. Odotan, milloin kuume nousee. Toivottavasti tämä orastava flunssa jää lieväksi kun joulu on näin ovella. Harmittaa sairastella juuri loman aikana, mutta on ihan tavallista, että opettajat sairastelevat lomilla. Flunssa on yksi tavallisimmista sairauksista. Oli ihanaa hörppiä teetä eilen illalla ystävän seurassa, joka helpotti hieman oloani. Ystäväni kertoi lukeneensa Helsingin Sanomista artikkelin sairauksista. Artikkeli ilmestyi 4.12. Siinä vertaillaan maallikoiden ja lääkärien näkemystä sairauksien määrittelyssä. Mikä on sairaus? Maallikot ja lääkärit ovat yksinmielisiä, että suru ei ole sairaus, mutta sen sijaan syöpä ja kuurous ovat. Jäimme ihmettelemään, kun siinä sanottiin, että monen ihmisen mielestä (maallikot 74% ja lääkärit 84%) me kuurot ollaan sairaita. En koe olevani sairas ihminen, sillä kuurouteni ei aiheuta fyysistä kipua. Sen sijaan on ollut raskasta henkisesti. On valitettavaa, että me kuurot emme saa olla vapaita. Ruumiimme ovat aina olleet ihmisten kiinnostuksen kohteina. Vuosisatoja on koettu parantaa kuuroutta erilaisilla keinoilla.
Lienee utopiaa ajatella, että tulisi se aika jolloin saisimme olla täysin vapaita muiden ihmisten holhouksesta ja valvonnasta. Kun kuuro lapsi syntyy, sairaala selvittää heti onko kuurous perinnöllistä vai ei. Näin kävi minun lasten kohdalla, sillä lastenlääkäri halusi tietää kuurouteni syytä. Eihän synnytyslaitoksilla kysytä vanhemmilta, onko likinäkö perinnöllistä vai ei. Mielenkiintoista huomata, miten siinä artikkelissa ei mainita ollenkaan sokeutta. Voisi ymmärtää, että sokeus olisi tavallinen ominaisuus muiden ominaisuuksien joukossa.
Mitä artikkelin tavoite on? Ruokkia ja vahvistaa olemassa olevia asenteita, käsityksiä, vai kuinka? Sen mukaan homous, rypyt ja suru eivät ole sairauksia. Mielestäni kuuroutta ja homoutta voidaan jossain määrissä vertailla toisiinsa, sillä moneen perheeseen syntyy homoja ja kuuroja, vaikka vanhemmilla ei ole noita ominaisuuksia. Tiedän, että minun ei pitäisi murehtia näistä asioista, mutta kuitenkin ihmetyttää ja surettaa ihmisten asenteita kuuroutta kohtaan. Kuurojen lasten ja nuorten pitää iloita olemassaolostaan. Suomessa syntyy joka vuosi noin 30 kuuroa lasta. Näiden lasten vanhemmat eivät halua lastensa olevan aidosti kuuroja, sillä aika monen mielestä kuurous on niin paha ominaisuus -jota pitää hoitaa veitsellä. Suomi on allekirjoittanut lasten oikeudet, mutta kuurojen oikeudet eivät kuitenkaan toteudu. Englannin kielisissä maissa on kertottu, miten kuurot haaveilevat paremmasta yhteiskunnasta.
"Me kuurot emme saa olla ihan oma itsemme, vaan joudumme olemaan aina vähemmistönä tässä kuulevien maailmassa. Kuurot ovat haaveilleet paremmasta elämästä tasa-arvoisina ihmisinä, kuuroina. Päätettiin muuttaa uuteen planeettaan, jolle on annettu nimeksi EYETH. Siinä silmämaailmassa kuurot saavat viittoa vapaasti ja luoda oman näköistä yhteiskuntaa ilman rajoituksia. Kuurojen perheisiin syntyy kuitenkin kuulevia lapsia, jotka eivät aina sopeudu. Osa kuuroista palauttaa kuulevat lapset ns. vanhaan maailmaan, jonka englannin kielinen nimi on osuvasti keksitty eli EARTH."
Emme siis ole vapaita -ei vielä.
http://www.hs.fi/paivanlehti/04122012/tiede/Suru+ei+ole+sairaus++sy%C3%B6p%C3%A4+on/a1354538547208
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti