Tuntuu ihmeelliseltä, miten syksy oli äkkiä ohi. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeammaksi aika kuluu. En aina ehdi tehdä asioita. Aamu on yhtäkkiä jo ilta. Jouluaattona saunassa käynti teki niin hyvää, kun tuli tehtyä oikein perusteellinen kauneushoito. Tervalta tuoksuva sauna ja pienet torkut saunan lauteilla -tunsin syntyneeni uudestaan. Katsoessani saunan jälkeen peilistä kuvaani. En kai ole niin vanhan näköinen, vai olenko vaan henkisesti vanha?
Näin pari päivää sitten oikein painajaisen. Siinä huomasin, miten pitkät säärikarvat ovatkaan ja vieläpä hiustyvestä hopeanharmaata hiusta. Parkasin ja sanoin, etten ole vielä noin vanha! Herätessäni katsoin jalkojani ja totesin, että se oli vain uni, mutta painajainen jatkui..
kun sain kuulla olevani viisikymppisen näköinen erään kaverin luona vähän ennen joulua. Olin melkein romahtaa ja meinasin lähteä pois kesken tilaisuuden. Se tuntui niin pahalta ja ajattelin, että minäkö olen niin vanhan näköinen?! Pitäisikö pukeutua eri tavalla, siirtyä uuteen vaatevarastoon, värjätä hiukseni tummemmiksi, laihtua 15 kiloa pois ja niin edelleen. Kerroin tästä tapauksesta tyttärelleni, joka nauroi ja sanoi: Ota Botoxia! Silloin ei naurattanut.
Ei nytkään naurata. Glögi odottaa ja myös myöhäinen rasvainen jouluateria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti