Uusi haaste

Kesäloma alkoi uudella haasteella!

Minut valittiin Kuurojen Liiton hallitukseen jäseneksi melko suurella äänimäärällä. Nöyrin mielin otin haasteen vastaan, vaikka vaalivaliokunta ei ole ehdottanut minua hallitukseen. Jyväskylän kuurojen yhdistys on ehdottanut minua puheenjohtajaksi. Mielestäni on hyvä olla useita vaihtoehtoja kuin vain yksi ehdokas vuosittain.  Jaana Aaltonen valittiin 35 äänimäärällä. Toivotan hänelle paljon onnea ja menestystä puheenjohtajan tehtävässä! 

Sain 11 ääntä, mutta se kuitenkin on aika paljon. En tiedä tarkkaan, ketkä yhdistykset äänestivät minua. Voidaan ajatella, että on noin 11 yhdistystä, jos on pieni yhdistys. Haluan näin blogissani kiittää teitä, jotka äänestitte minua.

Aloitan kyllä suurella kiitollisuudella Kuurojen Liiton hallituksen työskentelyn ja olen teidän käytettävissänne. Yritän parhaani mukaan kuunnella eri-ikäisiä viittomakielisiä ja ottaa esille asioita eri tavoin. Toivon, että voin edistää viittomakielistä keskustelukulttuuria ja myös viittomakielisten kulttuuriperinnön hoitamista. Meidän tulee ajaa Suomessa toimivien viittomakielten asemaa, mutta myös kulttuuriperintöä. Viittomakieli ei ole ainoa asia, mitä meidän tulee vaalia.

Eelis Leväsen tekemä ovi

Muistoja muutaman kesän takaiselta pyöräreissulta

Pitää varmaan ottaa uusiksi nyt kesän aikana!

Kuurojen ja huonokuuloisten opetuksen 120v.juhlaseminaari Jyväskylässä

Jyväskylässä järjestettiin kuurojen ja huonokuuloisten opetuksen 120v.juhlaseminaari 3.4.2014 Onerva mäen koululla. Paikalla oli paljon väkeä. Osallistuin seminaariin, sillä halusin tietää enemmän koulun historiasta ja myös nykytilasta.

Oli puheita, esityksiä, kuva-ja videoesitys ja paneelikeskustelu. Lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aula korosti sitä, miten tärkeää lapsi saa olla nimenomaan lapsi -on kuuro, huonokuuloinen tai ci. Tilanne on sellainen, että kuuroja lapsia ei aina kohdella lapsina, vaan kuntoutettavina kohteina. Ei aina anneta heidän olla lapsia vaan.

Kuuloliiton toiminnanjohtaja Pekka Lapinleimun mukaan me emme mahdu normaalin ihmisen muottiin. Asenteet ovat siis kiristyneet tänä päivänä. Ei ihme, kun Suomessa etsitään erilaisia säästökohteita. Seminaarissa tuli esille, että Suomessa on yli 300 kuuroa/huonokuuloista/ci-lasta yleisopetuksessa. 

Uutisessa on puhuttu, miten kunnat aikovat säästää myös erityisopetuksessa. Onerva mäen koululla on mahdollisia resursseja, mutta mitä ne maksavat? Otan esimerkiksi Jyväskylän kaupungin, jolla on nyt YT-neuvotteluja menossa. Voi olla, että moni kunta kieltäytyy koulun ohjauspalveluista.

Saa nähdä, miten asiat kehittyvät.

 

Hanskat tiskiin?

Talvi on ollut aika ihmeellinen, kun lunta on ollut todella vähän. Toisaalta on ihan samantekevää, sillä akillesjännetulehduksen vuoksi minun on pitänyt olla ihan varovainen. Huhtikuu on ihan pian ja myös kunnon kevät. Lisääntyneen valon ansiosta tuntuu, että jaksaa tehdä vaikka mitä vaan! Olen huomannut, että olen ottanut tavaksi kertoa suomalainen viittomakieli äidinkielenä -opetuksesta pari kuukauden välein. En tiedä, onko kukaan kiinnostunut tästä asiasta. Asiat eivät todella muutu nopeasti. Olen alkanut ymmärtää, että kaikkea ei tosiaan voi saada. 

Vähän ennen joulukuuta viittomakielen opettaja jätti työnsä. Opetustoimesta ilmoitettiin, että opettajan täytyy keskittyä opintoihinsa. Jäin odottamaan ilmoitusta uudesta opettajasta, sillä ollaan sentään yliopistokaupungissa.

Tammikuun alussa ei kuulunut mitään. Odotin, kunnes kyllästyin odottamiseen ja otin yhteyttä tammikuun loppupuolella. Tuli vastaus, että asiat ovat edelleen kesken. Jäin sitten odottamaan.

Kului kuukausi. Ei vieläkään mitään viestiä.

Kysyin sitten lapseni koulusta asiasta, mitä voisimme tehdä asialle. Sain myöhemmin tylyn vastauksen koululta, että asia ei kuulu heille. Otin sitten uudestaan yhteyttä opetustoimeen.

Tuli vastaus, että ei opettajan paikkaa täytetä kaupungin YT-neuvottelujen takia. Samalla kerrottiin, että yhden koulun viittomakielen opetustarjous oli liian kallis kaupungille.

Otin sitten yhteyttä Kuurojen Liittoon ja kerroin tarkemmin tapahtuneista asioista. Saa nähdä, mitä tulee tapahtumaan. Mutta tämä kaikki on ollut uuvuttavaa.

Tämä kaikki alkoi jo 10 vuotta sitten. Vieraan kielen oppijat saavat viittomakielen opetusta paljon helpommin kuin äidinkieliset. Pitäisikö minun lyödä hanskat tiskiin? 

 

Suomen kielen oppimisesta

Oli ihan hauskaa lukea joululomalla vanhoja suomen kielen ainekirjoituksiani kun vanhempani toivat laatikollisen vanhoja koulukirjoja ja vihkoja. 

Miten olen oppinut lukemaan ja kirjoittamaan suomea? Sain pyynnön Marjo Rajaniemeltä, joka tutkii nyt kuurojen kokemuksia suomen kielen oppimisesta. Ajattelen laittaa tään saman tekstin teille luetettavaksi. Olisi kivaa tietää, onko sinulla ollut samanlaista oppimisen prosessia kuin minulla?

Ajattelen kyllä suomalaisella viittomakielellä. Siitä syystä tulee usein virheitä, jos kirjoittaa väsyneenä tai kiireisenä. Olen pikkuhiljaa oppinut hyväksymään, etten voi kirjoittaa täydellisesti, mutta tykkään silti kirjoittamisesta. Kirjoittamalla oppii. Onneksi oppiminen jatkuu ainiaan.

Miten sain potkua suomen kielen oppimiseen? Kun katselin isosiskoani lukemassa jännittävän näköistä kirjaa - Neiti Etsivää, anelin häntä viittomaan minulle. Siskoni viittoi minulle: "Lue itse!". Isäni oli ja on edelleen kova lukemaan. Ihmettelin kotikirjastoa, josta löytyi mm. maailmanhistoria. Katselin siinä olevia kuvia, mutten ymmärtänyt mitään mitä tekstissä lukee. Äitini oli kotona siihen asti kun täytin 9 vuotta ja hän oli kova auttamaan minua kirjoittamisessa ja lukemisessa. Harjoittelin todella paljon äidin kanssa kirjoittamista. Kirjoitin minulle oudot sanat vihkoon ja kysyin äidiltä, mitä ne tarkoittavat. Olen miettinyt, millaista oppiminen olisi ollut, jos en olisi ollut niin innostunut.

Kävimme aina kirjastossa ja käyn edelleenkin. Minua hävetti, kun en osannut silloin 7-8 vuotiaana lukea oikein kunnolla. Halusin niin kovasti lukea niin hyvin kuin siskoni. Katselin paljon kuvia ja yritin yhdistää asioita. Muistan hyvin, miten ymmärsin paljon kirjoja 10 vuotiaana. Kuvia alkoi olla koko ajan vähemmän. Kirjoittaminen alkoi sujua, vaikka virheitä oli aika paljon kun olin 10-12 vuotiaana. Luokassa oli aika kova kilpailu, kuka sai hyvän numeron ainekirjoituksesta. Syntymäkuurona olin kerran niin onnellinen, että päihitin kerran pari huonokuuloista luokkakaveria. Harrastin paljon kirjeenvaihtoa. Minulla oli tapana kopioida kirjeenvaihtokavereiden lauseita, sillä en aina halunnut näyttää kirjoittamani kirjeet äidilleni. Olisi mielenkiintoista saada ne kirjeet takaisin ja analysoida, miten osasin kertoa asioista.

Sitten 13-14 vuotiaana alkoi kirjoittaminen sujua aika mukavasti, vaikka joskus sanavarasto oli puuttellista. Lapsuudessani ei ollut netti saatavilla. Meillä katsottiin aika paljon televisiota, vaikkei ollut aina tekstitystä saatavilla. Luulen, että lukuharrastus auttoi kovasti kouluopetuksen ja äidin kärsivällisyyden lisäksi.

Kerroin, että ajattelen suomalaisella viittomakielellä ja se varmasti vaikuttaa suomen kielen kirjoittamiseeni. Voi olla, että joku ulkopuolinen ajattelee, että onpas teksti outoa. Mutta en ole kuitenkaan kovasti huolissani. Tärkeintä on se, että tulee jossain määrin ymmärretyksi. 

Kerropas, mikä sai sinua oppimaan suomea? 

Israelissa vähän ahdisti kun en ymmärtänyt mitään hepreaa tai arabia.

Kokemuksia opiskelutulkkauksesta

Kokemuksia opiskelutulkkauksesta..

Kävin lukiota, jossa ei ollut tulkkausta. Opettajat viittoivat meidän kanssamme. Saimme kysyä suoraan opettajilta. Opetus toteutui ihan melkein viittovien oppijoiden ehdoilla. 

Milloin aloin käyttämään opiskelutulkkausta? Kun aloitin luokanopettajan opinnot Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuksen laitoksella v.2001. Minun piti etsiä rytmiä, milloin katsoa tulkkausta ja kirjoittaa muistiinpanoja. Luennoitsijoita on monenlaisia. Osa antoi monisteita ja osa luentomateriaaleista löytyi verkosta. Kasvatustieteen opinnot menivät ihan mukavasti. Jatkoin myös suomalaisen viittomakielen opintoja. Valmistumiseni jälkeen halusin tehdä jatko-opintoja.

Oppiminen on niin mukavaa. 

Olen tällä hetkellä opintovapaalla. Ajattelin viime vuonna, että voisin suorittaa myös sivuaineopintoja. Hain ja sain. Olen melkoisesti yllättynyt, miten moni luennoitsija on ihan erilainen kuin opettajankoulutuslaitoksella. Osa luennoitsijoista ei ole suostunut antamaan luentomateriaalia vedoten tekijänoikeuksiin. Olen yrittänyt kirjoittaa ihan vauhdilla muistiinpanoja katsoen samanaikaisesti tulkkausta. 

Mutta.. 

Joskus tulkit eivät saa etukäteen materiaalia luennoitsijoilta. Olen seurannut, miten tulkit ovat yrittäneet tehdä parhaansa mukaan tulkata. Olen ollut vähän ihmeissäni, miten osa luennoitsijoista ei ymmärrä miten tärkeää tulkkien on saada tietää käsitteistä. Eri tieteenalassa katsotaan käsite eri tavoin. Etukäteen valmistautuminen edesauttaa tulkkauksen sujumista. En kuitenkaan usko, että luennoitsijat tekisivät kiusallaan näitä asioita. 

Viittomakielisenä opiskelijana ajattelen usein asioita ensin suomalaisella viittomakielellä, sitten vasta mietin miten kirjoittaa suomeksi. Olen joutunut opiskelemaan kahdella kielellä koko ajan. Siksi olen pyytänyt tulkkeja sormittamaan tavallista enemmän, jotta tietäisin ko.ilmiöstä suomenkielistä nimiä. Suomenkielisillä opiskelijoilla on hieman helpompaa, kun he voivat kuunnella ja kirjoittaa yhdellä kielellä. Voi olla, että luennoitsijat eivät aina ymmärrä tätä asiaa.Pitäisikö minun kertoa jokaisen kurssin alussa ja jokaiselle luennoitsijalle tästä asiasta? Koen, että minulla pitäisi olla opiskelurauhaa. Mitä mieltä olet?

Toivolan vanha piha

Ihmisoikeudet

Ollaan nyt jo tammikuun puolissavälissä. Mahtavaa kun ei ole enää niin pimeää. Lisääntyneen valon ansiosta tuntuu, että jaksaa tehdä vaikka mitä vaan. Eilatin reissu lienee tehnyt hyvää, kun piti olla viikko ilman opiskelua. Luin vain yhden romaanin.
Jyväskylän yliopiston kirjastosta on tullut kotoisa paikka. Voisin hautautua sinne -kirjojen ihmeelliseen maailmaan. Mitä voisin kertoa opinnoistani? Olen opiskellut todella paljon. Ehkä liikaa, mutta luennoilla istumiset ovat olleet niin ihania. Nyt pitää vaan saada luotua paljon tekstejä. Toivottavasti tämä oikea käsi kestää kevääseen asti.

Museologian aineopintojen opintomatka Tukholmassa

Teen myös museologian aineopintoja. Syksyn aikana on tullut käytyä museoissa. Tuntuu niin mahtavalta, että harrastuksesta voi saada opintopisteitä. Minua kiinnostaa viittomakielisten kulttuuriperintöön liittyvät kysymykset. Olisi tärkeää kehittää viittomakielisiä kulttuuripalveluja, sillä näen, että emme voi aina turvautua tulkkauspalveluihin. 

Muistelen 1990-luvun alkupuolta. Olin silloin mukana Kuurojen liiton järjestämällä kuuroudentuntemuskurssilla. Liisa Kauppinen puhui kovasti, miten meidän tulee huolehtia omasta kielestämme ja kulttuuristamme. Oma apu on aina paras. Tuntui ja tuntuu edelleen hyvältä, että hän sai ihmisoikeuspalkinnon. 

Ensimmäisenä suomalaisena!

Eilen tuli hyvät uutiset vammaisten ihmisoikeuksien sopimuksesta. Toivotaan, että Suomen hallitus ratifioi kevään aikana sopimuksen. Liisa Kauppinen on ollut mukana pitkässä prosessissa. Kuurojen ihmisoikeudet eivät ole todella itsestään selviä asioita. Suurin osa maailman kuuroista ei saa viittomakielistä koulutusta tai edes ollenkaan koulutusta. Siitä huolimatta meillä on edelleen paljon työtä täällä Suomessa.

Saimme nimittäin ennen joulua viestin opetusvirastosta, että viittomakielen opetus on keskeytetty. En tiedä, mitä minun tulee vielä tehdä. Tyttäreni ei siis käy enää keskiviikkoisin suomalaisen viittomakielen tunneilla. Sanotaan, että ihmisoikeudet eivät toteudu, jos kielelliset oikeudet eivät toteudu.

Moderna museet ;)